(Anttilat) Tämän tarinan tiedot pohjautuvat kirkonkirjoihin, erinäisiin virkatodistuksiin ja ennen kaikkea Timon Paavo-enon eli Pakin kertomaan isästään, jota jälkipolvi kutsui Joki-papaksi. Viralliselta nimeltään Kaarle Vihtori Joosenpoika Anttila syntyi Someron Vähä-Vilukselassa, Anttilan talossa vuonna 1882. Isä-Joose toimi tilan lampuotina eli vuokraviljelijänä. Anttilan talo kuului Långsjön kartanolle  ja se sijaitsi Hämeen Härkätien varrella sen aiemman linjauksen mukaisesti. Paki näyttää kynällä Anttilan talon paikkaa. Vaikka oltiin vuokraviljelijöitä, tila oli kuitenkin ollut saman suvun hallinnassa ainakin vuodesta 1805, jolloin sen omistanut Jaakko Anttila oli kuollut ja tila siirtynyt Långsjön kartanon omistukseen. Jaakko oli syntynyt Häntälän kylän Sepällä. Kuinka hän tai hänen perheensä päätyi Anttilan talollisiksi, on vielä selvittämättä. Paavo-eno kertoi, että talossa toimi kestikievari, joka oli rakennettu talon toiseen päätyyn muuta taloa kevytrakenteisempana...

(Kaakiset)  Isoisäni Oton veli Jaakko – isosetä minulle – oli yksi Oulunsalon Kaakisen talon kymmenestä todennäköisesti vilkkaasta pojasta. Voi ainoaa siskoa Naima Katariinaa! Lapsikatraasta ensimmäinen Jaakko oli kuollut 2-vuotiaana 1852. Kolme vuotta myöhemmin syntynyt poika sai nimekseen myöskin Jaakko. Tämä oli tapana silloin: kuolleen lapsen tilalle ikään kuin tuli uusi ja samanniminen. Sitä paitsi Jaakko on kulkenut Kaakisen suvun miehillä etunimenä sukupolvien ajan. Tässä on kokoonnuttu isoisäni Oton 60-vuotispotrettiin 1929.  Siinä ovat keskellä veljekset kuin ilvekset: kaljupäistä viiksekäs on isoveli Jaakko.  Takana seisomassa vas. Olli-isäni (hieno paita!), Aune (Hillilä),  Edit Juhontytär (näin isä on kirjoittanut), Ainokaija, Martta Jaakontytär (myöh. Pudas), Velu ja Veiska. Edessä istuvat vas. siskokset Lyyti ja Selma, veljekset Otto ja Jaakko, Tekla ja Einari  sylissään Eeva Inkeri. Edessä vas. Lipo, Einarin Leena Maija ja Ansa sekä Manne. Jaakko ...

 (Kirkko-Jaakkolat, Rekuset) Tämän tarinan olen kertonut valokuvakirjassa Maria ja Akseli Kirkko-Jaakkola jälkeläisineen. Kirjaa eivät kaikki ole nähneet, joten kerronpa sen uudelleen. Timon isoäiti oli urjalalaissyntyinen talontytär Maria Rekunen, jonka perhe oli muuttanut Punkalaitumen Jalasjoelle. Hänen lapsuuden perheestään ja muutosta Punkalaitumelle taidan kertoa eri kerralla. Timon isoisä oli  punkalaitumelainen isäntä Juho Akseli Kirkko-Jaakkola. Hän käytti Akseli-nimeä,  mahdollisesti erotuksena naapuritalon Iso-Jaakkolan saman ikäisestä Juho Erlandista. Akseli saattoi olla vannoutunut vanhapoika, joka tapauksessa hän oli (jo) 30-vuotias, kun Sarkkilan Kirkko-Jaakkolassa järjestettiin  kudontakurssit syyskuussa 1900. Sellaiset olivat naisten juttuja, tuskinpa Akseli oli itse puuhamiehenä. Talossa järjestettiin myös muita kursseja ja kokouksia. Päärakennushan oli tuolloin varsin suuri, vinkkelimallinen ja punamullattu. Sen perusteella, että uutinen kurssist...

(Kaakiset) Kalevankatu 25 ennen lautavuorausta 1920-luvulla. Koska Kaakiset muuttivat Seinäjoelle 1922, kuva on otettu joitakin vuosia myöhemmin. Dokumentin arvoa nostaa isän kuvan taakse kirjoittama teksti. Kuvassa ovat vasemmalta veljekset Samuli ja Einari, isän vanhimmat veljet Otto Kaakisen ensimmäisestä avioliitosta. Einarin vieressä hänen vaimonsa Tekla Pauliina. Nuoripari oli avioitunut 1921. Tekun vieressä Aili (perässä kysymysmerkki) ja äiti-Selma, Rauha Konttinen ja perheen Mokke-koira. Oliko sen oikea nimi Mors? Oikealla olevista daameista toinen on Esteri eli Essu Konttinen "jota me kaikki lapset lämmöllä muistamme" - hän oli ehkä perheen palvelija. Tai sitten hänkin kuului ruokalan henkilöstöön, kuten isä on kirjoittanutkin. Selma piti ruokala Onnelaa. Sen sali oli kulmauksessa, jonka edessä väki seisoo. Ainakin heinäkuussa 1926 ruokala on ollut toiminnassa, kun Ilkassa on ilmoituksella haettu astianpesijää. Muita ilmoituksia ruokalaan liittyen en ole löytänyt. P...

(Kirkko-Jaakkolat)   Olen kaivellut Kirkko-Jaakkoloiden isälinjaisia sukujuuria 1600-luvulle saakka. Talonpoikaiset juuret ovat syvällä Satakunnassa. Päädyin Kiikan Kilpijoen kylästä kantataloon nimeltä Suutari ja sieltä löysin isännän Siffred Simonssonin . Siffred on kiikkalainen asu Sigfridistä. Kirkonkirjat eivät häneen yllä, mutta Lasse Iso-Iivari on hänet kirjannut Kiikan talonhaltijaluetteloonsa. Luotan täysin hänen kirjauksiinsa. Siffred oli Iso-Iivarin mukaan Suutarin talon isäntänä 1667-1672. Hän oli naimisissa Maria Heikintyttären kanssa. Heidän poikansa Johan Sifferson avioitui turkulaisen Malin Mårtensdotterin kanssa. He olivat isäntäparina Suutarilla 1675-1704. Heidän poikansa Johan Johansson aloittaa tämän suvun miesten harmittavan yleisen Johan Johansson -sarjan. Yritän silti pysyä mukana 😊 Johan oli pitäjäläisten arvostama, ja hänet valittiin kirkon kuudennusmieheksi. Se oli arvostettu luottamustehtävä. Hän nai tyrvääläisen Liisa Andersdotter Näntön. Heidän van...

 (Rekuset) Maria Vilhelmiina Kirkko-Jaakkolan äiti Hilma Emelie syntyi 1859 Kangasalla, Kurun kylän Jaakolassa. Häneen ja hänen äitinsä tarinoihin liittyy kulkutautien, puutteellisten lääkärintaitojen ja kehittymättömän lääkehoidon aiheuttamat vaikeudet naisten ja lasten elämässä. Hilman äiti, 1833 Vesilahden Kaakilan Toikalla syntynyt Sofia Antoinette menetti kaksi ensimmäistä miestään kulkutaudeille. Hilma oli noin vuoden ikäinen, kun hänen isänsä Aaron kuoli 1860 hermokuumeeseen, kuten kirkkoherran kirjaama diagnoosi kuului. Kaksi kertaa leskeksi jäänyt äiti Sofia Antoinette antoi 8-vuotiaan Hilman kasvatiksi Pälkäneen Salmentaan Taurasen rustholliin, josta hän muutti Kärväntälän Hemilään 1870. Hilma on käynyt rippikoulun ja päässyt 15-vuotiaana ripille vuonna 1874. Hän asui Hemilässä kasvattityttärenä noin 18-vuotiaaksi. Hilma suostui urjalalaisen, Vahostenkylästä kotoisin olleen nuoren isännän Vihtori Rekusen kosintaan. Häitä vietettiin elokuussa 1878 Pälkäneen Hemilässä, ...

  Olen laatinut sukupuuta verkkoon yhdessä tuhansien muiden kanssa Geni -ohjelmassa. Ohjelmaan on helppo kirjautua eikä maksa mitään. Minulla on kotikoneessa käytössäni seinäjokinen SukuJutut-ohjelma, johon kirjaan tietoni. Pyrin käyttämään omissa Geni-päivityksissä ainoastaan omiin lähteisiini ja havaintoihini perustuvia tietoja. Olen myös halunnut käyttää jokaisesta mahdollisesta henkilöstä profiilikuvaa. Aina se ei ole mahdollista, sillä suinkaan kaikista minulla ei ole kuvaa olemassakaan. Sellaisista olen käyttänyt hautakivikuvaa, jos olen haudan kuvannut tai kuvaa kuolinilmoituksesta. Olen saanut eri teitä, itsekin tallentamalla, lehtileikkeitä. Erityisen hieno lähde on Kansalliskirjaston digiaineiston lehtihaku, josta saa täsmäleikkeitä ilmoituksista ja uutisista lehtien ilmestymisestä vuoden 1939 loppuun. Olen meidän kummankin vanhempien sisaruksista käyttänyt kotialbumeissa olevia kuvia, toivottavasti kukaan ei pahastu. Mutta kyllä aivan paras on veljeltäni Heikiltä saam...