Isoisän veli Kokon Jaakkoo (1855-1936)

(Kaakiset) 

Isoisäni Oton veli Jaakko – isosetä minulle – oli yksi Oulunsalon Kaakisen talon kymmenestä todennäköisesti vilkkaasta pojasta. Voi ainoaa siskoa Naima Katariinaa! Lapsikatraasta ensimmäinen Jaakko oli kuollut 2-vuotiaana 1852. Kolme vuotta myöhemmin syntynyt poika sai nimekseen myöskin Jaakko. Tämä oli tapana silloin: kuolleen lapsen tilalle ikään kuin tuli uusi ja samanniminen. Sitä paitsi Jaakko on kulkenut Kaakisen suvun miehillä etunimenä sukupolvien ajan.

Tässä on kokoonnuttu isoisäni Oton 60-vuotispotrettiin 1929. 
Siinä ovat keskellä veljekset kuin ilvekset: kaljupäistä viiksekäs on isoveli Jaakko. 
Takana seisomassa vas. Olli-isäni (hieno paita!), Aune (Hillilä), 
Edit Juhontytär (näin isä on kirjoittanut), Ainokaija, Martta Jaakontytär (myöh. Pudas), Velu ja Veiska.
Edessä istuvat vas. siskokset Lyyti ja Selma, veljekset Otto ja Jaakko, Tekla ja Einari 
sylissään Eeva Inkeri. Edessä vas. Lipo, Einarin Leena Maija ja Ansa sekä Manne.

Jaakko avioitui 20-vuotiaana oulunsalolaisen talollisen tyttären Liisa Karoliina Junkkosen kanssa. Nuoripari asettui Kaakiselle Oulunsaloon, jossa syntyivät ensimmäiset neljä lasta. 1884 perhe muutti Lumijoelle. Kirkolliset dokumentit katkeavat, mutta 1885 henkikirjasta löytyy tieto, että Jaakko on neljännesmanttaalin suuruisen Kokon tilan isäntänä Lapinniemen kylässä. Lapsia on viisi. Usein talon nimestä tuli sukunimi, mutta Jaakko piti Kaakisen perheensä sukunimenä.

Lapsikatras kasvoi. Kaikkiaan Jaakko ja Karoliina saivat yhdeksän lasta. Kun nuorimmainen Martta Eleonoora oli puolitoistavuotias, äiti Karoliina kuoli. Kuolinilmoituksen mukaan hän oli sairastanut pitkään. Suuren perheen pää ei noihin aikoihin jäänyt yksin arkea pyörittämään. Vuoden 1902 henkikirjassa puolisona mainitaan Sofia: Jaakko oli avioitunut 1900-luvun alussa uudelleen, puoliso oli myös Lumijoelta kotoisin, Hirvasniemen kylän Heinun talosta. Koko nimeltään Kaisa Sofia oli niin ikätoveri Jaakolle kuin ikäneitokin: hän oli jäänyt kotitaloonsa asumaan. Ikä lähenteli viittäkymmentä. Kaisankaan elinkaari ei ollut pitkä, hän menehtyi vatsatuberkuloosiin 1907.

Tilan hoitaminen oli kenties esimerkillistä, kenties Jaakko tarttui mielellään yhteisiin asioihin. Joka tapauksessa hänet valittiin Lumijoen kunnallislautakunnan esimieheksi 1905. Se oli merkittävä luottamustehtävä. Hän toimi myös monet vuodet kirkkovaltuutettuna. Lopulta hän myi Kokon tilan, joka oli tuolloin lehtiuutisen mukaan 3/8 manttaalin perintömaa, pojalleen Jaakolle ja tämän puolisolle vuonna 1914. Mutta olihan hänellä jo ikääkin 59 vuotta. Siihen aikaan se oli paljon.

Kaleva, 10.11.1914

60 vuotta täytettyään Jaakko päätti avioitua vielä kerran. Kolmas kerta sanoi toden sekä hänelle että puolisolle, talollisen leskelle Kaisa Greta o.s. Maksalle. Heidät vihittiin Lumijoella 1915. Pariskunta eli sen jälkeen vielä parisenkymmentä vuotta aktiivista elämää. Kaleva-lehden 80-vuotisjutussa häntä tituleerattiin ”kunniavanhukseksi”. Loppiaisena järjestetyn juhlapäivän päätteeksi pidettiin Kokolla seurat, joissa puhuivat pikkuveli Otto ja veljenpoika, kirkkoherra Einari.

Kaleva 9.1.1935

Jaakon yhdeksästä lapsesta neljä päätti lähteä Amerikkaan ja Kanadaan. Näistä isäni amerikanserkuista kerron joskus myöhemmin.


Lähteistä lehtileikkeet ovat Kansallisarkiston tietokannasta: https://digi.kansalliskirjasto.fi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päällikkösopimus 1898

Kuva
Isoisäni Otto Kaakinen lähti merille kotoaan Oulunsalon Kylänpuolen Kaakisen talosta ja aloitti uransa jungmannina Kaleva-fregatilla 1888-1890. Myöhemmin hän kouluttautui perämieheksi Oulussa 1895 ja suoritti samana vuonna laivurin tutkinnon.  Perämiehenä hän toimi Felix- ja Hans-parkeissa 1895-1896. Seuraavana vuonna eli 1896 hän suoritti merikapteenin tutkinnon kiitettävin arvosanoin.   Sanomalehti Kaiku 9.10.1896 Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai parkkilaiva Hansin päällikkyyden, josta tehtiin sopimus Amsterdamissa. Hansista en löytänyt muuta kuvaa kuin tämän, joka on julkaistu P.W. Snellmanin teoksessa Oulun laivoja ja laivureita vuosina 1816-1875 (Oulu 1974). Kuvan alapuolella olevat kirjaukset ovat isäni: EDIT. Tässä on Juha Kaakisen omistuksessa oleva maalaus parkki Hansista. Maalauksen on konservoinut eräiden taidetta ymmärtävien veljesten toilailujen jälkeen Väinö Tiger. Hans oli rakennettu 1875 Nova Scotiassa, Kanadan merkittävällä telakalla ja ostettu Ouluun hyvin s...
Lue lisää

Merikarhusta maallikkosaarnaajaksi

Kuva
(Kaakiset) Oulunsalon Kylänpuolella talossa numero 3 asui Kaakisen perhe. Yli-Kaakisen tila oli puolen manttaalin suuruinen ja elätti 1800-luvun puolivälistä alkaen suuren perheen, johon syntyi kaikkiaan yksitoista lasta. Perhe oli alkujaan Juuruksia Oulujoelta, mutta asunut Kaakisen taloa jo parin sukupolven ajan. Perheen lapsista Otto Aleksanteri syntyi toiseksi viimeisenä 1869. Lapsuuden huolettomat päivät kuluivat rauhallisessa maatalous- ja kalastuspitäjässä meren äärellä talon askareissa autellen ja vapaina hetkinä sisarusten ja naapuritalojen lasten kesken kisaillessa ja kalastaessa. Rippikirjassa nuorenmiehen nimi on paikallisessa asussa "Ottu". Samoin on myös kirjattu, että Ottu kävi kansakoulun. Hänen onkin täytynyt olla etevä, sillä rippikirjaan on edelleen merkitty ammatiksi kyläkoulunopettaja. Mutta niin kuin monen oulunsalolaispojan, meren äärellä kasvaneen Otunkin mieli teki laivoihin. Tilaa jäi pitämään vanhempi veli Iisakki, muut lähtivät merille tai matkus...
Lue lisää

Perheraamattuja: Jaakko Nauhan Raamattu

Kuva
Seinäjoen serkkutapaamisessa 5.9.2023 sain Esko-serkulta kaksi aarretta. Ne ovat perheraamattuja, toinen vuodelta 1873 ja huonokuntoinen, toinen vuodelta 1906 ja olosuhteisiin nähden kohtalaisessa kunnossa. Keille Raamatut ovat kuuluneet? Kirjojen tarkempi tutkiminen tuo viestejä yli sadan vuoden takaa ja kertoo osaltaan merille lähteneiden pohjalaisten sukujen miesten ja kotiin jääneiden naisten tarinaa.  Vanhempi Raamattu on painettu paperille, joka on alkanut murentua. Jokaisella lukukerralla pöydälle jää ruskeaa paperipurua. Joka tapauksessa irronneista ja tummuneista sivuista voi päätellä, että lukija tai lukijat ovat eniten olleet kiinnostuneita Uudesta Testamentista. Muuta informaatiota kirjasta ei saa, sillä tekstisivuilla ei ole merkintöjä. Kannet sen sijaan innostavat salapoliisinhommiin. Perheraamatuihin on suomalaisissa kodeissa tallennettu perheen sukutietoja: syntymät, kasteet, vihkimiset ja kuolemat. Joskus on nimi vedetty yli: lapsi on joutunut sellaisille teille, e...
Lue lisää