Kilpijoelta Sarkkilaan

(Kirkko-Jaakkolat)



 

Olen kaivellut Kirkko-Jaakkoloiden isälinjaisia sukujuuria 1600-luvulle saakka. Talonpoikaiset juuret ovat syvällä Satakunnassa. Päädyin Kiikan Kilpijoen kylästä kantataloon nimeltä Suutari ja sieltä löysin isännän Siffred Simonssonin. Siffred on kiikkalainen asu Sigfridistä. Kirkonkirjat eivät häneen yllä, mutta Lasse Iso-Iivari on hänet kirjannut Kiikan talonhaltijaluetteloonsa. Luotan täysin hänen kirjauksiinsa. Siffred oli Iso-Iivarin mukaan Suutarin talon isäntänä 1667-1672. Hän oli naimisissa Maria Heikintyttären kanssa.

Heidän poikansa Johan Sifferson avioitui turkulaisen Malin Mårtensdotterin kanssa. He olivat isäntäparina Suutarilla 1675-1704. Heidän poikansa Johan Johansson aloittaa tämän suvun miesten harmittavan yleisen Johan Johansson -sarjan. Yritän silti pysyä mukana 😊 Johan oli pitäjäläisten arvostama, ja hänet valittiin kirkon kuudennusmieheksi. Se oli arvostettu luottamustehtävä. Hän nai tyrvääläisen Liisa Andersdotter Näntön. Heidän vanhimman poikansa nimeksi tuli – Johan Johansson.

Johan Johansson Suutari syntyi 1707 Kilpijoella. Hänet on merkitty Suutarin talonhaltijaluetteloon vuosina 1735-1741. Hänen ensimmäisen vaimonsa nimenä vilahtaa Margareta ja he olisivat avioituneet 1735, mutta liittoa ei ole kirjattu Kiikan, Tyrvään, Punkalaitumen, Huittisten tai Turun vihittyihin. Mielestäni se on virheellinen tulkinta, mutta olkoon nyt, kun Iso-Iivarikin sen mainitsee. Loogista kuitenkin, että vihkivuosi olisi sama kuin isännäksi siirtyminen.

Joka tapauksessa Johan avioitui Punkalaitumella merkinnällä bondesonen Vanttilan Pihkon tyttären Valborgin eli Vapun kanssa 1738. Nuoripari asettui Suutarille, missä syntyi heidän ainoa eloon jäänyt lapsensa Tuomas, josta tuli Oriniemen Äären ratsutilan isäntä. Kaksi vuotta myöhemmin he muuttivat Pihkolle, jonka isännäksi Johan Johansson Suutari on merkitty vuosina 1743-1745. Vappu kuoli 24-vuotiaana.

Johan avioitui uudelleen tuomiokapitulin erikoisluvalla samassa talossa leskenä eläneen Kristiina Perttulan kanssa. Kristiina oli Valpurin velivainaan leski ja kotoisin naapurista Vanttilan Perttulasta. Heidän nelilapsinen perheensä muutti Pihkolta 1746 joen toiselle puolelle Kostilan kylään, josta he olivat hankkineet Sepän, sittemmin Vähä-Erkkiläksi kutsutun talon. Edelliset asukkaat näyttävät muuttaneen Hankurin Kelkalle. Johan Johansson on merkitty Vähä-Erkkilän isännäksi 1753-1781: neljäkymmentä vuotta ja kolmen talon isäntänä.

Johanin ja Kristiina vanhimmasta pojasta Matista tuli isäntä taloon eli Vähä-Erkkilään, kuten tapana oli. Toiseksi vanhimmasta Mikosta tuli isäntä Teikarlan Vesalle. Kuopukselle, suomalaisittain Juho Juhonpojalle, järjestettiin talosta Säteri-niminen perintötorppa viljeltäväksi. Hänen sukunimekseen tuli torpan nimi, mutta hän kulki kirjoissa talollisen pojan tittelillä.

Juho ei kaukaa onneaan etsinyt, vaan avioitui naapurin Pakasen eli Kostilan Mäkelän tyttären Annan kanssa. Anna kuoli poltetautiin 38-vuotiaana. Samaan tautiin kuoli myös heidän ainoaksi jäänyt lapsensa Mattikin 12-vuotiaana. Juholla uhkasi tulla suvun vaimoennätys, sillä toisen vaimon, Sarkkilan Penttilän Mariankin kuoltua 36-vuotiaana lapsivuoteeseen hän avioitui kolmannen kerran 1795 huittislaisen Valpuri Matintytär Raution kanssa. Valpurista tuli nykyisten Kirkko-Jaakkoloiden kantaäiti.

Juholle ja Valpurille syntyi kuusi lasta. Heistä Katariinasta tuli emäntä Haviokosken Vanha-Kuitille ja Maria Kristiinasta Sarkkilan Iso-Kerttulaan. Heikki-poika annettiin kasvatiksi naapuriin Taalikalle, kun Valpuri-äiti kuoli 1813. Hän nai sittemmin Loimaan Pappisten Ala-Pietin tyttären ja muutti Ala-Pietiin. Kolmanneksi vanhin lapsista oli luonnollisesti Juho Juhonpoika. Hän jäi isänsä jälkeen viljelemään Säteriä, jonka toisena nimenä mainitaan Lähti.

Juho Juhonpoika Säteri muutti perheineen 1831 Sarkkilan Kirkko-Jaakkolaan, otti talon nimen sukunimekseen ja ryhtyi hoitamaan tilaa. Hän oli solminut 1828 avioliiton Teikarlan Teinilän tyttären Annan kanssa. Juho on merkitty Kirkko-Jaakkolan isännäksi 1831-1853. Hän oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, ja hänet valittiin kuudennusmieheksi.

Juhon ja Annan lapsista Henrik otti aikanaan Kirkko-Jaakkolan isännyyden. Hänen pojistaan Akseli, joka oli Timon isoisä, tarttui tilan ohjaksiin 1896.

 

PS
Juho Juhonpoika Säteri avioitui vielä kerran Valpurin kuoleman jälkeen, kun hän 59-vuotiaana nai Huittistenkylän Heinerkkilän Kalliokorven torpparin tyttären Marian 1814. Onko neljä kertaa suvun ennätys?

Kuvassa Kirkko-Jaakkolan päärakennus ennen nykyisen rakentamista vuonna 1916.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päällikkösopimus 1898

Kuva
Isoisäni Otto Kaakinen lähti merille kotoaan Oulunsalon Kylänpuolen Kaakisen talosta ja aloitti uransa jungmannina Kaleva-fregatilla 1888-1890. Myöhemmin hän kouluttautui perämieheksi Oulussa 1895 ja suoritti samana vuonna laivurin tutkinnon.  Perämiehenä hän toimi Felix- ja Hans-parkeissa 1895-1896. Seuraavana vuonna eli 1896 hän suoritti merikapteenin tutkinnon kiitettävin arvosanoin.   Sanomalehti Kaiku 9.10.1896 Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai parkkilaiva Hansin päällikkyyden, josta tehtiin sopimus Amsterdamissa. Hansista en löytänyt muuta kuvaa kuin tämän, joka on julkaistu P.W. Snellmanin teoksessa Oulun laivoja ja laivureita vuosina 1816-1875 (Oulu 1974). Kuvan alapuolella olevat kirjaukset ovat isäni: EDIT. Tässä on Juha Kaakisen omistuksessa oleva maalaus parkki Hansista. Maalauksen on konservoinut eräiden taidetta ymmärtävien veljesten toilailujen jälkeen Väinö Tiger. Hans oli rakennettu 1875 Nova Scotiassa, Kanadan merkittävällä telakalla ja ostettu Ouluun hyvin s...
Lue lisää

Merikarhusta maallikkosaarnaajaksi

Kuva
(Kaakiset) Oulunsalon Kylänpuolella talossa numero 3 asui Kaakisen perhe. Yli-Kaakisen tila oli puolen manttaalin suuruinen ja elätti 1800-luvun puolivälistä alkaen suuren perheen, johon syntyi kaikkiaan yksitoista lasta. Perhe oli alkujaan Juuruksia Oulujoelta, mutta asunut Kaakisen taloa jo parin sukupolven ajan. Perheen lapsista Otto Aleksanteri syntyi toiseksi viimeisenä 1869. Lapsuuden huolettomat päivät kuluivat rauhallisessa maatalous- ja kalastuspitäjässä meren äärellä talon askareissa autellen ja vapaina hetkinä sisarusten ja naapuritalojen lasten kesken kisaillessa ja kalastaessa. Rippikirjassa nuorenmiehen nimi on paikallisessa asussa "Ottu". Samoin on myös kirjattu, että Ottu kävi kansakoulun. Hänen onkin täytynyt olla etevä, sillä rippikirjaan on edelleen merkitty ammatiksi kyläkoulunopettaja. Mutta niin kuin monen oulunsalolaispojan, meren äärellä kasvaneen Otunkin mieli teki laivoihin. Tilaa jäi pitämään vanhempi veli Iisakki, muut lähtivät merille tai matkus...
Lue lisää

Perheraamattuja: Jaakko Nauhan Raamattu

Kuva
Seinäjoen serkkutapaamisessa 5.9.2023 sain Esko-serkulta kaksi aarretta. Ne ovat perheraamattuja, toinen vuodelta 1873 ja huonokuntoinen, toinen vuodelta 1906 ja olosuhteisiin nähden kohtalaisessa kunnossa. Keille Raamatut ovat kuuluneet? Kirjojen tarkempi tutkiminen tuo viestejä yli sadan vuoden takaa ja kertoo osaltaan merille lähteneiden pohjalaisten sukujen miesten ja kotiin jääneiden naisten tarinaa.  Vanhempi Raamattu on painettu paperille, joka on alkanut murentua. Jokaisella lukukerralla pöydälle jää ruskeaa paperipurua. Joka tapauksessa irronneista ja tummuneista sivuista voi päätellä, että lukija tai lukijat ovat eniten olleet kiinnostuneita Uudesta Testamentista. Muuta informaatiota kirjasta ei saa, sillä tekstisivuilla ei ole merkintöjä. Kannet sen sijaan innostavat salapoliisinhommiin. Perheraamatuihin on suomalaisissa kodeissa tallennettu perheen sukutietoja: syntymät, kasteet, vihkimiset ja kuolemat. Joskus on nimi vedetty yli: lapsi on joutunut sellaisille teille, e...
Lue lisää