Maria ja Akseli

 (Kirkko-Jaakkolat, Rekuset)

Tämän tarinan olen kertonut valokuvakirjassa Maria ja Akseli Kirkko-Jaakkola jälkeläisineen. Kirjaa eivät kaikki ole nähneet, joten kerronpa sen uudelleen.

Timon isoäiti oli urjalalaissyntyinen talontytär Maria Rekunen, jonka perhe oli muuttanut Punkalaitumen Jalasjoelle. Hänen lapsuuden perheestään ja muutosta Punkalaitumelle taidan kertoa eri kerralla. Timon isoisä oli  punkalaitumelainen isäntä Juho Akseli Kirkko-Jaakkola. Hän käytti Akseli-nimeä,  mahdollisesti erotuksena naapuritalon Iso-Jaakkolan saman ikäisestä Juho Erlandista. Akseli saattoi olla vannoutunut vanhapoika, joka tapauksessa hän oli (jo) 30-vuotias, kun Sarkkilan Kirkko-Jaakkolassa järjestettiin  kudontakurssit syyskuussa 1900. Sellaiset olivat naisten juttuja, tuskinpa Akseli oli itse puuhamiehenä. Talossa järjestettiin myös muita kursseja ja kokouksia. Päärakennushan oli tuolloin varsin suuri, vinkkelimallinen ja punamullattu. Sen perusteella, että uutinen kurssista julkaistiin Uusi Aura -lehdessä, kurssi ei ollut pelkästään paikalliselle vaimoväelle tarkoitettu.

Ilmoitus Uusi Aura 24.8.1900

Maria saapui kolme kuukautta kestäneille kursseille Jalasjoen Yli-Viikarilta, jonka isäntänä hänen isänsä tuolloin oli. Ystävättäret kiusasivat kehottaen Mariaa nappaamaan itselleen Kirkko-Jaakkolan poikamiesisännän. Ja niin siinä sitten kävikin, että nuoret ihastuivat toisiinsa. Mahtoi siinä vuoden mittaan Marialla olla asiaa kirkolle ja Akselilla Kirkko-Jaakkolan perämetsiin Vehkajärvelle. Kuulutukset haettiin kesäkuun ensimmäisenä 1901.

Jalasjoelta lähti Marian isän Viktor Rekusen ja hänen toisen vaimonsa Marian kutsu häihin: Pyydämme ystävällisesti läsnäolollanne kunnioittamaan Maanviljelijä Aksel Kirkko-Jaakkolan ja Tyttäremme Marian vihkijäisiä Punkalaitumella, Yli-Viikarin tilalla Tuorstaina Elokuun 15 p:nä 1901, klo 2 i.p.


Kirkkoherra J.A. Leivo vihki nuorenparin Jalasjoen Yli-Viikarilla. Huomiota herättää, että vihkipäivä oli "tuorstai". Kuinka monta päivää häitä juhlittiin, ei ole tiedossani. Kirkkoherra on merkinnyt vihittyjen kirjaan Marian 18-vuotiaaksi. Todellisuudessa syntymäpäivään oli vielä viikko aikaa. Kuvassa käytiin Turussa, kuvaamona Atelier Hellas. Olen pohtinut, oliko tämä vihki- vai kihlakuva, olisiko kuitenkin otettu vihkimisen jälkeen? Sormuksia on kuitenkin tarkoitus ilmiselvästi kuvassa esitellä. Olisiko Marialla tässä kaksi sormusta?


Laitanpa tuon toisenkin kuvan, joka on otettu Atelier Apollossa. Kumpikin näyttäisi vähän pyöristyneen, mutta jonkin asian kunniaksi tämäkin on otettu. Marialla on jokin paperi kädessään. Mitä mieltä olet?




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päällikkösopimus 1898

Kuva
Isoisäni Otto Kaakinen lähti merille kotoaan Oulunsalon Kylänpuolen Kaakisen talosta ja aloitti uransa jungmannina Kaleva-fregatilla 1888-1890. Myöhemmin hän kouluttautui perämieheksi Oulussa 1895 ja suoritti samana vuonna laivurin tutkinnon.  Perämiehenä hän toimi Felix- ja Hans-parkeissa 1895-1896. Seuraavana vuonna eli 1896 hän suoritti merikapteenin tutkinnon kiitettävin arvosanoin.   Sanomalehti Kaiku 9.10.1896 Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai parkkilaiva Hansin päällikkyyden, josta tehtiin sopimus Amsterdamissa. Hansista en löytänyt muuta kuvaa kuin tämän, joka on julkaistu P.W. Snellmanin teoksessa Oulun laivoja ja laivureita vuosina 1816-1875 (Oulu 1974). Kuvan alapuolella olevat kirjaukset ovat isäni: EDIT. Tässä on Juha Kaakisen omistuksessa oleva maalaus parkki Hansista. Maalauksen on konservoinut eräiden taidetta ymmärtävien veljesten toilailujen jälkeen Väinö Tiger. Hans oli rakennettu 1875 Nova Scotiassa, Kanadan merkittävällä telakalla ja ostettu Ouluun hyvin s...
Lue lisää

Merikarhusta maallikkosaarnaajaksi

Kuva
(Kaakiset) Oulunsalon Kylänpuolella talossa numero 3 asui Kaakisen perhe. Yli-Kaakisen tila oli puolen manttaalin suuruinen ja elätti 1800-luvun puolivälistä alkaen suuren perheen, johon syntyi kaikkiaan yksitoista lasta. Perhe oli alkujaan Juuruksia Oulujoelta, mutta asunut Kaakisen taloa jo parin sukupolven ajan. Perheen lapsista Otto Aleksanteri syntyi toiseksi viimeisenä 1869. Lapsuuden huolettomat päivät kuluivat rauhallisessa maatalous- ja kalastuspitäjässä meren äärellä talon askareissa autellen ja vapaina hetkinä sisarusten ja naapuritalojen lasten kesken kisaillessa ja kalastaessa. Rippikirjassa nuorenmiehen nimi on paikallisessa asussa "Ottu". Samoin on myös kirjattu, että Ottu kävi kansakoulun. Hänen onkin täytynyt olla etevä, sillä rippikirjaan on edelleen merkitty ammatiksi kyläkoulunopettaja. Mutta niin kuin monen oulunsalolaispojan, meren äärellä kasvaneen Otunkin mieli teki laivoihin. Tilaa jäi pitämään vanhempi veli Iisakki, muut lähtivät merille tai matkus...
Lue lisää

Perheraamattuja: Jaakko Nauhan Raamattu

Kuva
Seinäjoen serkkutapaamisessa 5.9.2023 sain Esko-serkulta kaksi aarretta. Ne ovat perheraamattuja, toinen vuodelta 1873 ja huonokuntoinen, toinen vuodelta 1906 ja olosuhteisiin nähden kohtalaisessa kunnossa. Keille Raamatut ovat kuuluneet? Kirjojen tarkempi tutkiminen tuo viestejä yli sadan vuoden takaa ja kertoo osaltaan merille lähteneiden pohjalaisten sukujen miesten ja kotiin jääneiden naisten tarinaa.  Vanhempi Raamattu on painettu paperille, joka on alkanut murentua. Jokaisella lukukerralla pöydälle jää ruskeaa paperipurua. Joka tapauksessa irronneista ja tummuneista sivuista voi päätellä, että lukija tai lukijat ovat eniten olleet kiinnostuneita Uudesta Testamentista. Muuta informaatiota kirjasta ei saa, sillä tekstisivuilla ei ole merkintöjä. Kannet sen sijaan innostavat salapoliisinhommiin. Perheraamatuihin on suomalaisissa kodeissa tallennettu perheen sukutietoja: syntymät, kasteet, vihkimiset ja kuolemat. Joskus on nimi vedetty yli: lapsi on joutunut sellaisille teille, e...
Lue lisää