Suomalaisten sotavuodet päättyivät 27.4.1945, kun viimeisetkin saksalaisjoukot vetäytyivät Norjan puolelle. Siihen päättyi myös isän sotataival. Muistelen tänään isää, jonka rintamakokemus alkoi 24-vuotiaana. Rauhan koittaessa vuosia oli kertynyt 28. Isä oli kadettikoulun kurssilla 23, kun talvisota syttyi. Kurssi keskeytettiin 31.12.1939, nuoret kadetit ylennettiin vänrikeiksi ja komennettiin koulutustehtäviin. Isä siirretiin Riihimäelle viestikoulutuskeskukseen aluksi koulutusupseeriksi. 1941 hän sai ylennyksen luutnantiksi. Viestiupseeri ei ollut someosaaja, vaan huolehti rykmentin puhelin- ja radioyhteyksistä ihan perinteisin keinoin linjoja rakentamalla. 1941 välirauhan keväänä hän oli järjestämässä linjoja nykyisen Kemijoen tietämillä Hanhikoskella. Sodan alkamisesta kuultiin radiosta tarkemmin sanoen Märkäjärvellä, jossa viestimiehet olivat vetämässä puhelinlinjoja saksalaisille. Hanhikoskelle palattiin nopeasti ja miehet alkoivat valmistautua sotaanlähtöön. Isä määrättiin ...

  Äidin isoäiti edustaa juurissani satakuntalaista neljännestä. Loput juuret ovatkin sitten Pohjanmaalla.  Vampulasta kotoisin ollut ja siellä käytännöllisesti katsoen koko ikänsä asunut Kristina Pajula, torpparin tytär ja torpparin vaimo, eli vaiheikkaan elämän satakuntalaisessa Vampulan pitäjässä, joka nykyisin on osa Huittisten kaupunkia. Vampulan kuntavaakuna, käytössä 1955-2008 Kristina syntyi torppari Karl Johansson Byrmanin kolmantena lapsena Ala-Kännön talon Byrmanin torpassa Vampulan Siivikkalassa. (Kirjoitan etunimen yhdellä i:llä, sillä en ole nähnyt sitä missään lähteessä muulla tavalla kirjoitettavan.) Kristinan isä oli syntynyt Köyliössä ja tuli vävyksi Byrmanin torppaan, josta äiti oli kotoisin.  Torpparin tyttärenä Kristina teki kotonaan torpan arkeen liittyviä askareita vanhempiensa apuna. Isä siirtyi torpparista itselliseksi suutariksi ja perhe muutti 1864 Byrmanin torpasta Soinilan kylän Tokaran rustholliin. He säilyttivät kuitenkin Byrmanin sukunimen...