(Kirkko-Jaakkolat, Rekuset) Tämän tarinan olen kertonut valokuvakirjassa Maria ja Akseli Kirkko-Jaakkola jälkeläisineen. Kirjaa eivät kaikki ole nähneet, joten kerronpa sen uudelleen. Timon isoäiti oli urjalalaissyntyinen talontytär Maria Rekunen, jonka perhe oli muuttanut Punkalaitumen Jalasjoelle. Hänen lapsuuden perheestään ja muutosta Punkalaitumelle taidan kertoa eri kerralla. Timon isoisä oli  punkalaitumelainen isäntä Juho Akseli Kirkko-Jaakkola. Hän käytti Akseli-nimeä,  mahdollisesti erotuksena naapuritalon Iso-Jaakkolan saman ikäisestä Juho Erlandista. Akseli saattoi olla vannoutunut vanhapoika, joka tapauksessa hän oli (jo) 30-vuotias, kun Sarkkilan Kirkko-Jaakkolassa järjestettiin  kudontakurssit syyskuussa 1900. Sellaiset olivat naisten juttuja, tuskinpa Akseli oli itse puuhamiehenä. Talossa järjestettiin myös muita kursseja ja kokouksia. Päärakennushan oli tuolloin varsin suuri, vinkkelimallinen ja punamullattu. Sen perusteella, että uutinen kurssist...

(Kaakiset) Kalevankatu 25 ennen lautavuorausta 1920-luvulla. Koska Kaakiset muuttivat Seinäjoelle 1922, kuva on otettu joitakin vuosia myöhemmin. Dokumentin arvoa nostaa isän kuvan taakse kirjoittama teksti. Kuvassa ovat vasemmalta veljekset Samuli ja Einari, isän vanhimmat veljet Otto Kaakisen ensimmäisestä avioliitosta. Einarin vieressä hänen vaimonsa Tekla Pauliina. Nuoripari oli avioitunut 1921. Tekun vieressä Aili (perässä kysymysmerkki) ja äiti-Selma, Rauha Konttinen ja perheen Mokke-koira. Oliko sen oikea nimi Mors? Oikealla olevista daameista toinen on Esteri eli Essu Konttinen "jota me kaikki lapset lämmöllä muistamme" - hän oli ehkä perheen palvelija. Tai sitten hänkin kuului ruokalan henkilöstöön, kuten isä on kirjoittanutkin. Selma piti ruokala Onnelaa. Sen sali oli kulmauksessa, jonka edessä väki seisoo. Ainakin heinäkuussa 1926 ruokala on ollut toiminnassa, kun Ilkassa on ilmoituksella haettu astianpesijää. Muita ilmoituksia ruokalaan liittyen en ole löytänyt. P...

(Kirkko-Jaakkolat)   Olen kaivellut Kirkko-Jaakkoloiden isälinjaisia sukujuuria 1600-luvulle saakka. Talonpoikaiset juuret ovat syvällä Satakunnassa. Päädyin Kiikan Kilpijoen kylästä kantataloon nimeltä Suutari ja sieltä löysin isännän Siffred Simonssonin . Siffred on kiikkalainen asu Sigfridistä. Kirkonkirjat eivät häneen yllä, mutta Lasse Iso-Iivari on hänet kirjannut Kiikan talonhaltijaluetteloonsa. Luotan täysin hänen kirjauksiinsa. Siffred oli Iso-Iivarin mukaan Suutarin talon isäntänä 1667-1672. Hän oli naimisissa Maria Heikintyttären kanssa. Heidän poikansa Johan Sifferson avioitui turkulaisen Malin Mårtensdotterin kanssa. He olivat isäntäparina Suutarilla 1675-1704. Heidän poikansa Johan Johansson aloittaa tämän suvun miesten harmittavan yleisen Johan Johansson -sarjan. Yritän silti pysyä mukana 😊 Johan oli pitäjäläisten arvostama, ja hänet valittiin kirkon kuudennusmieheksi. Se oli arvostettu luottamustehtävä. Hän nai tyrvääläisen Liisa Andersdotter Näntön. Heidän van...

 (Rekuset) Maria Vilhelmiina Kirkko-Jaakkolan äiti Hilma Emelie syntyi 1859 Kangasalla, Kurun kylän Jaakolassa. Häneen ja hänen äitinsä tarinoihin liittyy kulkutautien, puutteellisten lääkärintaitojen ja kehittymättömän lääkehoidon aiheuttamat vaikeudet naisten ja lasten elämässä. Hilman äiti, 1833 Vesilahden Kaakilan Toikalla syntynyt Sofia Antoinette menetti kaksi ensimmäistä miestään kulkutaudeille. Hilma oli noin vuoden ikäinen, kun hänen isänsä Aaron kuoli 1860 hermokuumeeseen, kuten kirkkoherran kirjaama diagnoosi kuului. Kaksi kertaa leskeksi jäänyt äiti Sofia Antoinette antoi 8-vuotiaan Hilman kasvatiksi Pälkäneen Salmentaan Taurasen rustholliin, josta hän muutti Kärväntälän Hemilään 1870. Hilma on käynyt rippikoulun ja päässyt 15-vuotiaana ripille vuonna 1874. Hän asui Hemilässä kasvattityttärenä noin 18-vuotiaaksi. Hilma suostui urjalalaisen, Vahostenkylästä kotoisin olleen nuoren isännän Vihtori Rekusen kosintaan. Häitä vietettiin elokuussa 1878 Pälkäneen Hemilässä, ...

  Olen laatinut sukupuuta verkkoon yhdessä tuhansien muiden kanssa Geni -ohjelmassa. Ohjelmaan on helppo kirjautua eikä maksa mitään. Minulla on kotikoneessa käytössäni seinäjokinen SukuJutut-ohjelma, johon kirjaan tietoni. Pyrin käyttämään omissa Geni-päivityksissä ainoastaan omiin lähteisiini ja havaintoihini perustuvia tietoja. Olen myös halunnut käyttää jokaisesta mahdollisesta henkilöstä profiilikuvaa. Aina se ei ole mahdollista, sillä suinkaan kaikista minulla ei ole kuvaa olemassakaan. Sellaisista olen käyttänyt hautakivikuvaa, jos olen haudan kuvannut tai kuvaa kuolinilmoituksesta. Olen saanut eri teitä, itsekin tallentamalla, lehtileikkeitä. Erityisen hieno lähde on Kansalliskirjaston digiaineiston lehtihaku, josta saa täsmäleikkeitä ilmoituksista ja uutisista lehtien ilmestymisestä vuoden 1939 loppuun. Olen meidän kummankin vanhempien sisaruksista käyttänyt kotialbumeissa olevia kuvia, toivottavasti kukaan ei pahastu. Mutta kyllä aivan paras on veljeltäni Heikiltä saam...

 (Kanervot) Äidin isä Juho Ferdinand edustaa omissa sukujuurissani satakuntalaista neljännestä, sillä hän oli syntyisin Vampulasta, joka kuuluu nykyisin Huittisiin. Hänen vanhempansa olivat Juho ja Kristiina Pajula. Heillä oli torpankontrahti Pajulan torppaan Siivikkalan kylässä Kourajoen rannalla. Juholla oli kaksoisveli Kalle ja vanhempia sisaruksia Amanda, Selma ja Kustaa. Myöhemmin syntyi vielä kuopus Väinö. Kulkutaudit olivat kansan vitsaus, ja ilman purevia lääkkeitä ne olivat usein kohtalokkaita. Amanda kuoli punarokkoon 1885. Perheen isä kuoli 41-vuotiaana vuonna 1893, kun Juho oli nelivuotias. Torppa oli Mäkelä-nimisen entisen sotilasvirkatalon mailla. Perheen äiti oli puolisonsa kanssa samanikäinen jäädessään leskeksi ja yksin viiden lapsen kanssa torpasta huolta pitämään. Sisukas Kristiina ilmeisesti sai pitää torpankontrahdin ja ilmeisesti palvelijan paikankin, sillä äitini Liisa kertoi hänen olleen sisäpiikana ”talossa, joka ei ollut maatalo”. Minulla ei ole tietoa...

(Kaakiset) Oulunsalon Kylänpuolella talossa numero 3 asui Kaakisen perhe. Yli-Kaakisen tila oli puolen manttaalin suuruinen ja elätti 1800-luvun puolivälistä alkaen suuren perheen, johon syntyi kaikkiaan yksitoista lasta. Perhe oli alkujaan Juuruksia Oulujoelta, mutta asunut Kaakisen taloa jo parin sukupolven ajan. Perheen lapsista Otto Aleksanteri syntyi toiseksi viimeisenä 1869. Lapsuuden huolettomat päivät kuluivat rauhallisessa maatalous- ja kalastuspitäjässä meren äärellä talon askareissa autellen ja vapaina hetkinä sisarusten ja naapuritalojen lasten kesken kisaillessa ja kalastaessa. Rippikirjassa nuorenmiehen nimi on paikallisessa asussa "Ottu". Samoin on myös kirjattu, että Ottu kävi kansakoulun. Hänen onkin täytynyt olla etevä, sillä rippikirjaan on edelleen merkitty ammatiksi kyläkoulunopettaja. Mutta niin kuin monen oulunsalolaispojan, meren äärellä kasvaneen Otunkin mieli teki laivoihin. Tilaa jäi pitämään vanhempi veli Iisakki, muut lähtivät merille tai matkus...