Kansallisena veteraanipäivänä 2023
Suomalaisten sotavuodet päättyivät 27.4.1945, kun viimeisetkin saksalaisjoukot vetäytyivät Norjan puolelle. Siihen päättyi myös isän sotataival. Muistelen tänään isää, jonka rintamakokemus alkoi 24-vuotiaana. Rauhan koittaessa vuosia oli kertynyt 28.
Isä oli kadettikoulun kurssilla 23, kun talvisota syttyi. Kurssi keskeytettiin 31.12.1939, nuoret kadetit ylennettiin vänrikeiksi ja komennettiin koulutustehtäviin. Isä siirretiin Riihimäelle viestikoulutuskeskukseen aluksi koulutusupseeriksi. 1941 hän sai ylennyksen luutnantiksi.
Viestiupseeri ei ollut someosaaja, vaan huolehti rykmentin puhelin- ja radioyhteyksistä ihan perinteisin keinoin linjoja rakentamalla. 1941 välirauhan keväänä hän oli järjestämässä linjoja nykyisen Kemijoen tietämillä Hanhikoskella.
Sodan alkamisesta kuultiin radiosta tarkemmin sanoen Märkäjärvellä, jossa viestimiehet olivat vetämässä puhelinlinjoja saksalaisille. Hanhikoskelle palattiin nopeasti ja miehet alkoivat valmistautua sotaanlähtöön. Isä määrättiin 6. divisioonan jalkaväkirykmentti 12:n (JR 12) viestiupseeriksi ja rykmentin adjutantiksi Sallaan ja Kiestinkiin.
Olen tilannut isän kantakortin, josta sodanaikaista uraa voi seurata. Lisäksi minulla on kopio upseeriarvostelusta, jossa isän sotataival käydään läpi: Keskitetty arvostelu ja lausunto sodanaikaisesta toiminnasta ja sotilasominaisuuksista (johtajataito, kouluttajataito, kurinpito, yleinen esiintyminen, suhtautuminen alaisiin, luonteenominaisuudet, taipumukset ja puutteet sekä kenttäkelpoisuus). Eversti Hanste on laatinut ensimmäisen arvion jatkosodan päätyttyä, ja eversti Puroma on tehnyt lisäysarvion Lapin sodan päätyttyä. Arvio on tehty 1940-luvun malliin konekirjoitetulle lomakkeelle. Tässä kohtaa on pakko kerrata perheen konekirjoitusvitsi: kaksi aktiivia, kahdeksan reservissä😄.
27.10.1944 JR 12:n komentaja, eversti Yrjö Hanste:
Toiminut hyökkäysvaiheen aikana 1941 rykmentin
viestiupseerina ja useaan otteeseen adjutanttina. 3.11.1941 - 12.1.1943 välisen ajan
toiminut JR 12:n ja tst.os. Puroman adjutanttina osoittautuen pystyväksi ja
järjestelykykyiseksi upseeriksi. Toiminut 12.1.1943 alkaen rykmentin
tykkikomppanian päällikkönä, jossa toimiessaan kohottanut yksikkönsä sekä
taisteluhenkeä että -tahtoa.
Määrättiin 1.7.44
rykmentin pst.upseeriksi, jossa tehtävässä kunnostautui erikoisesti
Ihantalan taistelujen aikana, jolloin johti rykmentille
alistettuja neljää tykkikomppaniaa, erillistä pst.joukkuetta ja
lähitorjuntajoukkueita, henkilökohtaista rohkeutta osoittaen, hyvällä menestyksellä.
- Omaa hyvät teoreettiset tiedot sekä käytännöllistä
kokemusta myöskin alaistensa kouluttamisessa ja kasvattamisessa. Kurinpitotaito
on hyvä. Suhtautuminen alaisiinsa tiukkaa, mutta rehtiä, oikeudenmukaista ja
mukaansatempaavaa.
Siveelliset ominaisuudet hyvät, samoin palvelusharrastus ja
-into sekä aloitekyky. Käyttää harvoin alkoholia sekä silloinkin sangen
varovaisesti. Käytökseltään sotilaallinen ja esiintymistaitoinen.
Kenttäkelpoisuus ja fyysillinen kunto hyvä.
5.6.1945 Ryhmä Puroman komentaja, eversti A. Puroma:
Ryhmä Puroman os. 2:n päällikkönä ajalla 20.11.44-15.4.45
sekä ryhmän esikuntapäällikkönä ajalla
10.4.-5.6.45 osoittautunut kummassakin toimessa huolelliseksi,
järjestelykykyiseksi ja tarmokkaaksi upseeriksi, jolla on suuret
kehittymismahdollisuudet.
Sodan päättyessä isä oli kapteeni, ylennetty jatkosodan aikana 1942. Isän jälkeenjääneistä papereista löysimme JR 12:n ylennysesityksen, jonka on allekirjoittanut rykmentin komentaja, eversti Hanste ja jota on puoltanut 6. D:n va. komentaja eversti Puroma jatkosodan päätyttyä 26.9.1944.
Perusteluissa on samaa kuin edellä, mutta Ihantalan taisteluiden osalta kuvaus on tarkempi:
"Hyvin järjestetystä ps.torjunnasta johtuen saatiin vihollisen voimakkaat panssarihyökkäykset torjutuiksi ja tuhottiin eri suuruisia ps.vaunuja lyhyessä ajassa 40 kpl. Osoittautui näissä taisteluissa järjestelytaitoiseksi ja pystyväksi johtajaksi, joka vaikeissa ja sekavissa tilanteissa hallitsee suurempiakin osastoja. Pystyvänä ja alaisiltaan vaativana sekä hyvänä kasvattajana sopiva ylennettäväksi majuriksi."
Sodanjälkeinen upseerisuma ja kuka ties mitkä kuviot viivästyttivät ylennystä yli kymmenen vuotta: majurin napit tulivat vasta sotakorkeakoulun jälkeen 1953.
Kun en ole itse asepalvelusta suorittanut, katsellut vain kasarmien pihoilla rauhanajan sotilaskoulutusta, minun on vaikea arvioida sotatilanteita ja monenlaisia paineita, joita isän on täytynyt kohdata. Esimiesten arvioista yksityiskohdat eivät tule esiin. Kovin nuorena hän monen muun tavoin joutui ankariin paikkoihin. Omat lapsenikin ovat jo aikapäiviä ohittaneet isälleni sotataipaleen päättyessä kertyneet ikävuodet. - Ja kovin nuorina pidän heitä edelleen!
